TÄLLAINEN OLISI VUOSI 2019, JOS MINÄ SAISIN PÄÄTTÄÄ

TÄLLAINEN OLISI VUOSI 2019, JOS MINÄ SAISIN PÄÄTTÄÄ

 

Huhtikuu on yksi lempikuukausistani, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Kevät on vihdoin tullut jäädäkseen – lounastauoilla keräännytään kirjaston portaille nauttimaan auringosta ja valoa riittää iltaan asti. Kutsun kavereita kotirakennukseni peltikatolle juomaan teetä ja katsomaan muuttolintujen paluuta. Palelee, ja haetaan sisältä vilttejä.

Kuun keskivaiheilla hyppäämme porukalla bussiin suuntana Berliini, jossa odottaa varaamamme AirBnB-kämppä. Valvotaan liian myöhään, tanssitaan stressi pois ja nauretaan toistemme krapulaisia kasvoja secondhand-liikkeissä. Basso tärisee jaloissani vielä päiviä kotiinpaluun jälkeen.

Vappuna juhlitaan ja minä olen 22. Kutsun viime vuoden tavoin parhaimmat kaverit luokseni brunssille.

Toukokuu. Lundissa on lämmin, ja pyöräillään Lommaan heittämään talviturkit mereen. Maaliskuun Lundin yliopiston CO2-päästöjen puolittamista vaatineen vetoomuksen ansiosta kaikki yliopistorakennusten sisäiset kahvilat ja ravintolat sitoutuvat tarjoilemaan mahdollisimman lähellä tuotettua kasvisruokaa. Myös kaikki yliopiston tarjoamat pitopalvelut uudistavat valikoimansa kasvipohjaiseksi.

Kesäkuu saapuu ja toka lääkisvuosi on nyt paketissa. Saan vastauksen meilaamaltani neurologilta, joka suostuu auttamaan syksyllä odottavan kandini kanssa. Palaset loksahtelevat paikoilleen, ja kesän alku tuntuu selkäytimessä asti.

Matkustan iltalaivalla Suomeen käymään ja rakastun kesä-Turkuun aivan yhtä palavasti kuin ennenkin. Istun vuorotellen jokirannassa, Cafe Artissa ja Lotan oranssin pöydän ääressä. Turusta on tullut minulle romanttinen lomakaupunki. Juhannukseksi ajetaan isovanhempieni luo mökille, ja itken onnesta tutulla metsäpolulla koivunlatvojen kurkottaessa halaamaan. Saunotaan, uidaan ja syödään. Siilinjärvi on lempipaikkani maailmassa.

028.JPG
032.JPG

Heinäkuussa ajamme kaveriporukalla Pohjois-Norjaan tekemään töitä ja vaeltamaan vuonoilla. Norjan luonto tuntuu epätodelliselta, ja keskityn aktiivisesti tallentamaan näkemääni syvälle muistiini. Seuraan meitä ohittavia autoja ja mietin, haluaakohan kukaan tänne enää kymmenen vuoden kuluttua?

Teemme pitkiä työpäiviä, murramme norjaa hassusti ja eksymme kesämaisemiin. Huomautan muille, että hei, nyt me ollaan samalla tasolla. Kaikki ulkolaisia, en vain minä.

Elokuussa töiden loputtua 1) menen Flowhun (tällä kertaa oikeasti viimeistä kertaa, sanon) ja 2) matkustan junalla etelä-Ranskaan. Suunnitelmanani Ranskassa on lojua rannalla, lukea ainakin sata kirjaa ja iskeä paikallinen näyttämään paikkoja ja pitämään seuraa. Varaan viimehetkellä lauttamatkan Italian länsisaarille, kirjoitan minkä ehdin ja kuvaan auringonkäristämiä paikallisia.

1048.jpg
1287.jpg

Syyskuun alussa vuokraan pakettiauton, pakkaan pienen omaisuuteni ja lähden - mä ja Vilma ollaan vihdoin saatu kolmio ihanalta Ulrikedalilta. Meillä vedenkeitin käy aina kuumana, hyllyjä täyttävät eriväriset ja -malliset kirppareilta kotiin kuljetetut kipot, purkit ja purnukat, ja niskajumit ovat historiaa (nyt kun on aina joku hieromassa!). Lokakuu tuntuu valoisammalta vuosiin; Ilmastoveivi -kampanja on herättänyt monen suomalaisen poliitikon ilmastokriisiin, ja lentoverosta käydään oikeasti lupaavaa keskustelua EU:n sisällä. Junalippujenkin hintoja pyritään laskemaan jo vuoden loppuun mennessä.

Marras- ja joulukuussa karkaan takaisin Siilinjärvelle kandia kirjoittamaan. Kun en kirjoita, luen mummin kanssa kilpaa tai leivon leipää. Tämä talvena olen päättänyt olla itselleni kiltti - myönnän käyväni puoliteholla ja pienemmillä voimavaroilla. Tämä talvena ei viime vuodesta poiketen ahdista, ja olen siitä kiitollinen. Vuosi loppuu ja niin on oikein hyvä.

 
MAAILMAN PARAS BANAANILEIPÄ (V, GL)

MAAILMAN PARAS BANAANILEIPÄ (V, GL)

KORVAAMATON

KORVAAMATON