OPERAATIO VAATEKASSI

OPERAATIO VAATEKASSI

 

Muistan elävästi, kun romcom Himoshoppaajan salaiset unelmat tuli elokuvateattereihin. Olin ehkä 12-vuotias, mutta se ei haitannut minua tuntemasta suurta yhteenkuuluvuutta mainosjulisteessa ostoskasseihin hukkuvaan Isla Fisheriin - shoppailu oli yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Kannoin äidiltäni saamaa kutsumanimeä shopaholic kunnialla, ja henkareiden painaumat käsivarsissa olivat merkki onnistuneesta iltapäivästä.

Vaatteet ovat olleet minulle jo nuoresta asti tie itseilmaisuun, ja aihe on siksi itselleni vähän naurattavan vaikea. Mulle pukeutuminen on enemmän tai vähemmän taiteenlaji, ja koska etsin jatkuvasti uutta inspiraatiota, kasvan myös nopeasti ulos vanhoista vaatevalinnoistani. Toiset vaihtaa tyylilajia, mä ostan uudet housut. Yhdet, kahdet, kolmet.

Olen kuitenkin viime vuosina alkanut kallistua H&M:n alelaareilta enemmän ja enemmän second handin puoleen ja siksi ärsyynnyinkin suunnattomasti Lotan huomauttaessa ostolakkonsa (josta lisää täällä) alettua, että myös liiallinen kirppistely on ongelmallista. Pelästyin hieman omaa vahvaa reaktiotani ja hetken mietittyäni asiaa tajusin, mitä Lotta tarkoitti. Vaatteiden käytettynä ostaminen on ehkä ekologisempi vaihtoehto, mutta omassa tapauksessani absurdi kulutuskäyttäytymisen oli vain saanut uuden ulkomuodon. (Absurdiudesta kertoo esimerkiksi se, että koen välillä omistushaluisuutta kahlatessani kirppareiden vaatetankoja – jos mä en osta tätä, joku muu saa sen!)

IMG_8471.jpg

Pienoisen itsereflektiotuokion jälkeen ryhdyin toimeen ja olen viimeisen kuukauden aikana poistanut kaapeistani kolme jätesäkillistä vaatteita. Vaatekaapin ajoittaisessa karsinnassahan ei sinänsä ole mitään uutta, mutta tällä kertaa yritin suorittaa karsimisen ajatuksella. Poistoläjään lensi toki joitain paljon käytettyjä, ei-enää-ajankohtaisia vaatteita, mutta loput 80% niistä olivatkin sitten ”melkein istuvia” housuja ja ”pientä tuunausta” vaativia paitoja. Häpeällisen monet niistä olin ostanut viime keväänä ja käyttänyt vain muutamia kertoja. Kääk. Astelin walk of shamen paikallisen kirpparin vaatekontille kantaen samaisia vaatteita, jotka joku toinen oli lahjoittanut paikalle vain muutamaa kuukautta takaperin.

Haluan irti kulutuskierteestäni ja vähentää merkittävästi vaatteiden ostamista. Mulle kyseessä on hidas prosessi (pelkkä ajatuskin ostoslakosta tuntuu vaikealta!), mutta huomattavaa edistystä on huomattavissa sekä pääkopassa että kukkarossa. Keräsin tähän itseäni auttaneita niksejä vaatteiden liialliseen osteluun, jos vaikka en olisikaan yksin ongelmani kanssa!

IMG_8494-2.jpg

6 NIKSIÄ

VAATE-KAUPPAAN

(KUINKA PÄÄSTÄ SIELTÄ ULOS TYHJIN KÄSIN)

  1. Osaa vaatekaappisi ulkoa. Näin vältyt tupla- tai triplaostoksilta. Myös kohta 2) helpottuu.

  2. Mieti vähintään 3 jo omistamaasi vaatekappaletta, joiden kanssa yhdistäisit ostosehdokkaan. Ei ole mitään järkeä ostaa uutta paitaa, jota et voi käyttää ilman uusia housuja.

  3. Osta monipuolisia vaatteita. Yhdistely helpottuu!

  4. Ole extratarkka istuvien vaatteiden kanssa! Jos ei istu, ei istu. Ei, vaikka kyseessä olisivatkin Acnen farkut 15 eurolla.

  5. Älä anna ale-lappujen vaikuttaa ostopäätökseesi. Halvalla saatu, mutta ehkä-vähän-liian-räväkkä merkkipaita ei tuo iloa hyllyllä pölyttymässä. Tai huonosti istuvat Acnen farkut.

  6. Älä hakeudu kauppoihin. Tehokkain ja sydäntäraastavin vinkkini. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Tärkeintä on kuitenkin tehdä ostamisesta tarkkaan harkittu ja järkevä juttu. Virheostoksia sattuu, eikä itselleen tarvitse tai saa olla liian ankara, mutta shoppailun ei myöskään kuuluisi olla “terapiaa” tai ajanviete. Toivottavasti saan vinkeilläni ainakin jonkun hieman tietoisemmaksi omista shoppailutavoistaan ja miettimään kahdesti seuraavaa ostosta tehdessään!

 
KIRJAVINKKI: SODALLA EI OLE NAISEN KASVOJA

KIRJAVINKKI: SODALLA EI OLE NAISEN KASVOJA

SYYSKUUN SUOSIKIT

SYYSKUUN SUOSIKIT